Muuan mukava rouva (joka on oikeasti rouva niinku mieki, vaikka meinasin ärähtää markkinoilla rinkelikauppiaalle että "mitäs siinä rouvittelet, en mie nyt niin vanha ole" ja sit huomasin että no olenhan mie rouva, höh) auttoi minua ja toi eräästä suuresta, ruotsalaisesta kodintavaratalosta mulle vinon pinon kankaita. Itsehän olen vannonut, etten enää kyseiseen surkean-palvelun-labyrinttiin mene. Mutta kun siellä on niin kovin makeita ja edullisia kankaita niin piti sitten pyytää apua. No, sain siis useampaa kuosia ja useamman metrin kotiinkuljetettuna ja lupasin palkaksi ommella jotain. Kunhan ei mitään hirmuisen aikaa vievää :) Muutama viikko sitten sain kankaan ja pyynnön tehdä siitä kassin, joka kulkee olalla ja johon mahtuu kansio. Tässä se on:

No, minusta se näytti liian leveältä ja vähän sellaselta mummon kauppakassilta, niinpä laitoin tuonne kumpaanki laitaan yläreunaan nepit, jolla suuaukkoa voi pienentää.

 

Tässä yläkuvassa on sitten nuo nepit kiinni ja silti kyytiin mahtuu helposti kaksikin kansiota. Ja jos nepit avaa, niin kassi näyttää tältä:

Eli tilaa on sitten jo aivan reilusti. Tässä kuvassa näkyy myös sisäpuolelle tehty taskupussi, joka minun mielestä kuuluu olla joka laukussa. Muuten puhelin, avaimet ja muut pienet on aina hukassa. Kyllä kai tämä lopputulos vastaa toimeksiantoa. Tässä kuvassa näkyy muuten myös pienen kuvausassistentin eväät; hän tarkkaili kuvausten sujumista ja mussutteli muroja Nauru.

Toki parantamisen varaakin jäi. Jostain syystä nuo kantohihnat meni puolisen senttiä eri kohdille, vaikka mittasin ja merkkasin ne. Ero ei kuitenkaan ollut kovinkaan suuri, joten en purkanut, tuskin vaikuttaa käyttöön. Toinen juttu oli, ettei koskaan kannata tehdä noin kapeita hihnoja! Eniten aikaa koko laukun kanssa meni siihen, kun yritin kääntää niitä oikein päin. Puolet leveämmät hihnat ois kääntyny paljon, paljon helpommin. Sitten ystäväni Bernina kenkkuili ja saumurinsaumat tuli vähän huonosti, mutta vahvistin kaikki saumat tikkaamalla päälle, joten nekin kyllä pitäis kestää ja toimia ihan kunnolla. Joten miten on Minna, huolitko?