Ihan ekana, KIITOS kaikille kommentoineille. Kaikkein hauskinta on lukea kommentteja :)

No, nyt ne Hulinat sitten on takana. Kuten arvelin, stressi ja murhe tavaran vähyydestä oli aivan turha. Jouduttiin jättämään puolet tavarasta pöydän alle, kun ei kaikki mahtuneet kerralla esille. Just joo. Hieman pettynyt olin kävijämäärään, mutta jälkeenpäin vasta tajusin, ettei missään oikein ollut mainoksia, joten eihän sinne monikaan osannut tulla. Silti, tapahtuma oli oikein mukava ja oli hauska tavata uusia ihmisiä ja vähän vanhoja tuttujakin. Muutamia tilauksia tuli, mutta ei mitään hirveä rysää, joten taidan ehtiä ommella muutakin kuin vaippoja taas. Ihanaa!! Posti toi mulle tänään Ihanat mekot ja tunikat -kirjan, niitä on varmaan pakko vähän kokeilla. Varsinkin kun tein ihanaisia löytöjä Marimekon ystävämyynnissä! En vain jaksanut kuvata kankaita, kuvaan sitten valmiita ompeleita.

Vähän oon saanut neulottuakin, tai oikeastaan olen neulonut paljonkin, mutta pääasiassa hahtuvapöksyjä. Jotka siis kuuluu vaippa-asioihin, joita en täällä esittele. Mutta tämä on uus

On muuten pikkusen vaikea kuvata pipoa ite omassa päässä :) Samanlainen vihreä on puikoissa viittä vaille valmis. Ajattelin, että näitä vois tehdä muutaman sinne kanttiiniin kesämyyntiin. Malli on uusimmasta Novitasta, hieman muunneltuna. Malli on ihanan iso, sillä saa kesähiukset auringon porotukselta piiloon. Jos nyt sellaista paahdetta näillä kulmilla ees nähdään. No, saa kuitenkin hiukset piiloon, jos ne on vaikka huonosti, heh

Muuta käsityötä ei ole valmistunut viime päivinä. Tänään meille kuitenkin saatiin keittiön kattoon tämä

Jotkut teistä tunnistaa tämän (ja eräs oli mukana sitä ostamassakin). Se on odottanut kattoon asentamista viime ELOKUUSTA asti. Ja tänään se päivä viimein koitti. Lamppu tuolla keskellä on ihan vain Ikean halpislamppu ja kestomurattia kävin kaupasta oksan verran. Olen tositosi tyytyväinen!! Aikaisemmin meillä oli keittiössä vanha ja tunkkainen lampunvarjostin, joka varjosti niin, että koko keittiö tuntui pimeältä. Nyt riittää valoa ja ihanaa, kotoista tunnelmaa. Pienestä sitä tulee onnelliseksi.

Mulla oli taas jotain muutakin asiaa, mutta aina kun päästään iltaan ja saan pojan nukkumaan, olen jo niin väsynyt, etten oikein muista tai osaa ajatella mitään. Aika usein olen kirjoitellut tänne jotain tarinoita, ja sitten seuraavana päivänä lukenu mielenkiinnolla, että mitä oikein on tullut kerrottua, kun ei oikein muista mitään. Tavallaan aika hauskaa, mutta toistaalta vähän pelottavaa. Joten ei tällä kertaa tämän enempää, etten tule höpöttäneeksi jotain puoliunisia hullutuksia. Palataan taas