En voi ymmärtää, miten en ole muka ehtinyt tänne pitkään aikaan. Mitä mie oon iltasin puuhannut??? No, ensin oltiin kaks viikkoa siellä reissussa ja sitten vei muutaman illan aikaa toipua lomasta. Eihän se mikään lepoloma ollu, kuten kaikki, jotka ovat lukeneet matkakuulumisia tietävät. Sitten kului viikko Taivaanvalkeissa Huuhaa-viikolla, mikä oli muuten todella voimistava ja voimakas kokemus. Tai en mie siellä koko viikkoa ollut, mutta kävin sellaisessa ryhmätyössä joka päivä 1,5 tuntia. Siitä saatan kertoa ehkä joskus lisää. Sitten me lähdettiinkin jo viikko sitten sunnuntaina sinne mummolaan ja viivyttiin torstaihin saakka ja sitten tuli Juhannus. Joten onhan sitä ohjelmaa ollut.

Lisäksi meillä (eli Paavolla) tapahtuu rutiinien kans nyt jotain ihmeellistä muutosta. Päiväunien nukkumisesta on tullut taistelua, joka johtaa vartin itkun jälkeen 20 minuutin uniin ja itkuraivoisaan heräämiseen. Tietysti tämän seurauksena poika on iltapäivästä todella kiukkuinen ja jopa entistä enemmän minussa kiinni. Se on sanoinkuvaamaton tunne, kun joku kirjaimellisesti roikkuu vaatteissa ja hiuksissa kiinni koko ajan, siis aivan koko ajan. Siinä kun sitten yrittää hoitaa kotia, laittaa ruokaa, istuttaa kukkia pihalle yms. niin aika väsyneeksi itsensä saa. Onneksi olen pystynyt vakuuttamaan itseni siitä, ettei kukaan kuole, vaikka pihalla olis samat roskaläjät vielä viiden vuoden päästäki tai että einekset on ihan sopivaa ruokaa aina toisinaan. Mutta kun päivät on itkutaisteluja ja roikkumista, niin ei sitten oikein illalla jaksa kertoa kuulumisiaan. Tai ne ei ehkä ole ihan painokelpoisiakaan aina

Joka tapauksessa, tänään meillä oli pitkästä aikaa kutsut, tällä kertaa Tupperwaren merkeissä. Oon tosin aina ajatellu, että Tupperit ei ole minun juttu, mutta koska ihana Niina-ystäväni niitä alkoi taannoin myymään, ajattelin, että kannatuksen vuoksi voin pitää kutsut. Ja koska oli niin mukavaa, niin pidän varmaan joulun alla toisetkin. Ei meitä hirveän montaa ollut, mutta silti oli taas niin mukavaa, kun oli paljon lapsia ja äitejä yhtä aikaa kylässä. Sotkua ja meteliähän siitä seuraa, mutta se on just sitä elämää!! Kiitos jokaiselle, että tulitte!! Niina oli myös hyvä esittelijä, kun "virallinen" osuus oli ohi puolessa tunnissa. Joskus olen ollut jonkun luona kutsuilla ja esittelijä vain puhuu ja puhuu ja puhuu... Nyt oli täsmällinen ja reipas esittely ja sillä hyvä. Sitten päästiin taas herkkupöydän kimppuun, mikä on aina kaikkien kutsujen mukavin osuus, ainaki minusta!! Tarjolla oli cocktailpiirakoita ja munavoita, jäätelöä, keksejä, karkkia, limsaa ja Helin tekemä aivan ihana kääretorttu, joka kruunas koko homman. Tohinassa unohdin kysyä paljonko olen velkaa, mutta tulen kyllä asian hoitamaan, ettäs tiiät Heli  Kuvia siitä tortusta ei muistettu ottaa, toivottavasti paakari ite ehti ikuistaa sen.

Tällaista meidän elämään tänään. Yritän ehtiä useammin tänne taas. Mulla on työn alla muutama juttu, joista pitää laittaa kuvia, kunhan valmistuvat. Ja sitten ku ne on valmiit, niin luonnollisesti keksin taas jotain uutta. Eihän sitä tekemättömänä voi olla, eihän??!! Joten palataan taas, kiva kun kävit