Eräs ystäväni toivoi merinovillaista aluspaitaa kerhoreissuille, joilla tulee niin kuuma, että hikoilun takia pitää yleensä raahata vaihtopaitaa mukana. Ajatus oli siis, että tuo villa hengittää ja siitää kosteuden pois iholta tuntumatta kuitenkaan märältä tai kylmältä tai kuumalta tai kurjalta... Ensin sen piti olla aivan perusaluspaita, mutta vähän kuitenkin päätettiin "hienostella" niin, että paitaa voi pitää ihan sellaisenaan ilman päälypuseroa.

Otin jostain Ottobren naisten mallista vähän kaavaa pohjaksi, mutta lyhensin ja muokkasin sitä jonkun verran. Taskut myös lisäsin ihan omin päin. Hihansuissa ja kauluksessa on trikooresoria, jonka koeompelin ja -pesin villan kanssa ja totesin, ettei värit sekoitu tai muutenkaan mene pilalle. Oranssi oli niin kirkas, että haluttiin laittaa sille vähän ruskeaa kaveriksi pehmentämään vaikutelmaa.

Ensin hölmöyksissäni ompelin nuo taskut kiinni ruskealla langalla. No eihän se tällaisessa liruvillassa, joka karkaa paininjalan alta koko ajan, toiminut ollenkaan, tikkaukset oli vinksinvonksin. Joten purkasin ruskeat tikit pois ja laitoin oranssit tilalle. Eivät paista enää ollenkaan silmään, vaikka eivät ihan millintarkkaan menekään. Kaula-aukko oli aika laaja, vaikka pienensin sitä kaavasta aika paljon. Mutta ei se onneksi napaan asti ole sekään  Aivan mukava paita minusta, toivottavasti toimii siinä tarkoituksessa, mihin se haluttiin.

Eilen tein vaippakauppoja siihen malliin, että mun on ihan pakko alkaa ommella seuraavaksi vaippoja. Ellei eräs vihreä imetysmekko ole tärkeää saada heti? Vaikka eipä mulla ole siihen vielä sitä mittaakaan tiedossa... Yksi vaippatilauskin on tekemättä, mutta koska se tilaaja on oma sisko, niin sehän joutaa oottaa  Ei vainenkaan, ne mie teen ehdottomasti seuraavaksi!

Tosin taas kerran tulee muutaman päivän tauko ompeluihin, kun pitää lähteä työreissuun tapaamaan  kangasedustajaa. Se kun ei tällaisen pikkunäpertäjän takia aja tänne pohjoiseen, niin mun täytyy mennä sitä vähän vastaan. Se tapaaminen on kyllä aivan ihana, kun pääsee hipeltämään ensi syksyn malliston läpi. Siihen kuluu taas tunti ja toinenkin. Ja valinnan vaikeus on aivan kamala, kun haluais kaikkia niitä kuoseja, eikä se tietystikään ole mahdollista. Samalla reissulla mennään mummolaan pojan kans, ja viivytään ainakin pari päivää. Tai just niin kauan ku minä maltan!