Tänään oli keskiviikko ja meidän kylän perhekahvilapäivä. Aamu oli tosin niin hermoja kiristävä, että oli jo vähällä jäädä lähtemättä. Vaihdettiin vaatteet pojan kanssa pariin otteeseen, kun yhdet sotkeutu kakkaan ja seuraavat kasteltiin vessanpöntöstä potalla ongitulla vedellä ja päälle kiukuteltiin, potkittiin ja kiljuttiin niin että pirtti raikui... Onneksi ulkona oli suloisen lämmin auringonpaiste, niin päätettiin kuitenki lähteä kävellen kylän toiselle laidalle pappilaan, jossa perhekahvilaa pidetään.

Oltiin paikalla vähän myöhässä, tai oikeastaan puoli tuntia ei ole niin vähän, mutta onneksi sinne saa mennä miten haluaa, ei ole pakko olla paikalla tasan yhdeltätoista. Paikalla oli paljon tuttuja äitejä ja lapsia, ja pari vähän vieraampaakin. Rakas ystäväni pikkutyttärineen oli mukana ja kotimatkalla vertailtiinkin meidän pikkukylän ja pääkaupungin perhekerhoja. Meidän avoin ja iloinen porukka voitti vertailun!!  Juotiin kahvit ja herkuteltiin pullat ja karamellit, ja kuivitettiin ja ruokittiin kersat ja siinäpä se oikeastaan taas oli. Jos elämää eläisi järjellä, ei missään tapauksessa kävelisi 45 minuuttia pitkin kylänraitin kapeaa jalkakäytävää  saadakseen juoda kupin kahvia ja hoitaakseen lapsen perustarpeet, ja kävelisi sitten saman matkan takaisin. Hulluutta! Mutta onneksi kaikkea ei tarvi miettiä järjellä. Jos saa tavata toisia samanlaisen pyörremyrskyn ja maanjäristyksen keskellä eläviä, sen vuoksi voi nähdä vähän vaivaakin. Sitä paitsi, olis mulla ollu autoki, jolla mennä

Kotiutumisen jälkeen saatiin hetki hengähtää, kun pienet nukku päikkäreitään. Herätyksen jälkeen Paavo sai ruokaa taasen ja kuivat vaipat, ja sitten taas mentiin. Tällä kertaa autoiltiin Helin ja Iiron luo. Siellä pojat sai juosta ja riehua liiat energiat pois ja me mammat lääkittiin herkkunälkää (ihan ku ei ois tuolla kahvilassa riittäny) Helin superihanalla juustokakulla, josta se ite kyllä sano, että ihan tavallinen eikä maistu millekään. Sie olet Heli liian vaatimaton, se oli tosi hyvää!! Sitten taas lapsille vaipanvaihto ja vaatteet päälle ja kotiin.

Niin kello oli jo melkis kahdeksan, vaikka itestä tuntu, että ei ole ehtiny kissaa sanoa heräämisen jälkeen. Mihin ne päivät lentää? Olisin halunnu tänäänki tehdä vaikka mitä. Yhdet hahtuvapöksyt on puikoilla, ja pitkävartiset sukat, 7 vaippaa leikattuna ompelua odottamassa, merinovillapuseron matskut vartoo kaavaa ja toteutusta... Enkä saa aikaan ku käydä kahvittelemassa pitkin kylää!! No, eilen tein kuiten yhden vaipan valmiiksi, yhden trikoopipon aplikointeineen, ja inventoin koko varaston ja laskin varastoarvot yms. En mie ihan turha kuitenkaan ole. Ja pääasia on, että pieni poikani tuntee ittensä onnelliseksi, rakastetuksi ja tarkeäksi, ja mie ite tietysti kans. Kyllä ne kankaat ja langat jaksaa oottaa

Tässä kaikki tältä erää, uusia juttuja taas toinen päivä. Kiva ku kävit!