Nythän on ehtiny taas kulua vaikka kuinka kauan edellisestä. Kamerassa on kuvia kaikenlaisista töistä, mutta koska oon ollu niin järjettömän kiireinen viime viikot, en oo ehtiny/jaksanu juuri bloggailla. Nyt yritän jaksaa pikaisesti päivittää kuulumiset, vaikka nytkin on pitkä päivä jo takana... Aivan yllättäen myös laskuri oli heilahtanu yli 10 000 kävijän, joten en mie sitten mitään arvontaa järjestänytkään... ens kerralla sitten Kieli ulkona

Edellinen postaus koski tuota meidän uutta Kädentaitajien yhdistystä ja sen syyskokousta. Se onkin yks asia, joka minua on työllistänyt. Yhdistys nimittäin otti yhden yhteisen myyntikojun Levin joulutorilta, joka oli ensimmäisen kerran auki 6.11. Sinnepä sitten piti värkätä kaikenlaista myyntiin, vaikka onneksi oli vielä jemmassa viime vuoden joulumyyjäisiltäkin jääneitä tuotteita. Hyllyssä on nyt tumppuja, tossuja, hiippahattuja, vauvan peittoja, vauvan makuupusseja yms. yms. Eikä se tietenkään riittänyt, että omat tuotteet sai tehtyä vaan piti tietysti olla myös kojua laittamassa kuntoon ihan alkeista saakka. Yks ilta siellä torilla heiluteltiin vasaraa ja sahaa, että saatiin sopivat hyllyt aikaan jne. Onneksi meitä on nyt kahdeksan myyjää jakamassa myyntipäviä, ettei tarvi ihan ite päivystää torilla 53:a päivää. Itse asiassa mulla on viisi myntipäivää, joista yksi on jo takana ja viimeinen on jo 9.12., mikä on tosi hyvä, sillä juuri pidempään en taida toppahousihini mahtua. Ja ilman niitä tuollainen kahdeksan tuntia ulkona tuntuu aika mahdottomalta.

Lisäksi oon touhuillut MLL:n puolesta ens perjantaina olevan Lapsen oikeuksien -päivän järjestelyissä mukana. Sen kans on myös riittänyt palaveria ja tapaamista, vaikka hoidan tosi pientä osuutta tapahtumassa. Ja näiden lisäksi heitin 7.11. päiväreissun Rovaniemelle Kestovaippahulinoille Paavon kans. Tai Paavo oli mummolassa sen ajan kun minä esittelin vaippoja Hulinoilla. Ja näiden lisäksi ajelin kertaalleen Rovaniemelle ultraan. Ja tietysti oon koko ajan tehnyt myös tilaustöitä ja postituksia. Ja lisäksi oon kuitenkin myös raskaana, ja vaikkei se mikään sairaus olekaan niin kyllä se ainakin minua tuntuu hidastavan ja väsyttävän tavallista helpommin.

Joten kun viime viikon tiistaina istahdin lentokoneeseen suuntana Helsinki ja muutaman päivän loma, niin nukahdin niinku joku ois napsauttanu katkasijasta. En todellakaan ollu ite tajunnu, kuinka piippuun olin itteni vetäny. Jos joskus loma voi tulla tarpeeseen, niin nyt tuli. Olin varannut liput Pinkin konserttiin jo keväällä heti kun ne tuli myyntiin. Ja hyvä niin. Koska jos ei lippuja olis ollut, niin olisin varmaan työkiireisiin vedoten perunu koko reissun. Keskiviikkona kävin tapaamassa vanhaa ystävää, jonka kanssa ei oltu nähty pariin vuoteen ja josta oli myös tullut äiti pari kuukautta sitten. Oli oikein ihana nähdä. Muita en sitten tavannutkaan. Paitsi tietysti ihanaa Minna-ystävää, jonka luona olin asumassa ensin pari yötä, ja hänen miestään ja heidän suloisia pieniä tyttäriään, jotka olivat kasvaneet kovasti sitten viime näkemän. Harmi, että tällä reissulla en ehtinyt viettää aikaa tyttöjen kans enempää, mutta onneksi joulun aikaan nähdään seuraavan kerran.

Mutta torstaina, kun se varsinainen keikkapäivä oli, mentiin Minnan kanssa viettämään hemmottelupäivää Vantaan Flamingoon ja Jumboon. Harvoin nautin shoppailusta niinkuin tällä kertaa. Ehkä se johtui siitä, että mitään ei ollut pakko ostaa ja mihinkään ei ollut kiire. Kerranki oltiin tilanteessa, ettei kummallakaan ollu lapset mukana (paitsi tämä mahapatteri) eikä muutenkaan varsinaisesti kiire. Vaikka tulihan meille sitten yhdessä kohtaa myös kiire, kun saatiin hotellihuone klo 14 ja 14.30 oli varattu kylpylästä hoitoaika. Tarkoitus oli ehtiä syödä ennen sitä, mutta koska tarjoilija mokasi eikä tilannut meidän ruokia ajallaan, niin jäi syömättä. Muuten ehdittiin ihan loistavasti.

No, kylpylään siis mentiin ja voin kyllä suositella lämpimästi!! Spa-osasto oli k-20, eli lastenaltaat liukumäkineen jäi ovien taa ja tunnelma oli niin rentouttava ja rauhallinen kuin kuvitella voi. Valaistuskin oli hämärä niin, että vaikka siellä oli muitakin ihmisiä niin oli silti olo, että ollaan ihan keskenään. Hoidot oli tosi ihania, mutta ihan pelkkä se kylpyläosastokin olis voinut riittää meille. Kuusi erilaista saunaa ja kaks allasta, joista viileämmässä oli 32 asteista vettä! Taivas! Seuraavalla kerralla voisin kuvitella viettäväni koko päivän siellä. Tällä kertaa meillä oli aika paljon muutakin ohjelmaa yhdelle päivälle.

Kylpylän jälkeen oli sitten se työläin osuus eli tällääminen. Vitsi miten tylsää joskus osaa olla kähertää tukkaa ja maalata naamaria. Toisinaan se on hirmu hauskaa, mutta joskus sitten niin raskasta ja rasittavaa. Olis ollu niin kiva olla valmis niinku taikaiskusta ja lähteä siitä samantien syömään ja keikalle. Ei siinä onneksi kovin kauaa ihmetelty, kun tuli valmista ja päästiin lähtemään. Ravintolat oli todella täynnä ja päädyttiin lopulta tuttuun ja turvalliseen Amarilloon, kun ei uskallettu ottaa riskiä, että oudossa ravintolassa kestää ikuiseeden ja myöhästytään keikalta. Eikä se pahaa ruokaa ollut, tuttua vaan. Ja tietysti täydessä paikassa palvelu myös vähän takkuista, mutta ei silti mitenkään katastrofaalista.

Lopulta sitten päästiin Areenalle, missä keikka oli. Ja eihän me kokemattomat tiedetty, että ei se varsinainen keikka ala todellakaan klo 20, mikä lipussa lukee. Vaan oikesti Pink alotti klo 21.15. Joten oltais todennäköisesti ehditty ihan hyvin syödä jossain muuallakin, tai kellutella siellä kylpylässä tovi pidempään. Mutta ei vara venettä kaada, vai miten sitä sanotaan. Konsertti oli upea, todellinen Funhouse Pinkin viimeisimmän levyn mukaan. Päätähti vaihto vaatteet kai jotain 7 kertaa, ehdin jo jossain kohtaa miettiä, että eikö vähempiki riittäis. Mutta kyllä se mimmi vaan rokkaa! Jopa niin kovasti, että suuresti ihmettelin niitä vanhempia, jotka oli tulleet sinne pienten lasten (n. 5-vuotiaiden) kans. Tiesköhän ne tosiaan, minkälainen keikka on tulossa?? Sen verran rajua vaatteita ja masturbaatiokohtauksia settiin sisälty, että en veis omia kersojani ennen ku ehkä yläasteikäisenä. No, mie oonki nykysin niin tiukkapiponen :)

Alunperin puhuttiin, että voidaan mennä vielä keikan jälkeen Flamingoon johonki pubiin tms. istumaan hetkeksi. Mutta kun päästiiin perille niin todettiin yhdestä suusta, että ei jaksa. Niinpä mentiin tyytyväisenä nukkumaan ja aamulla reippaana aamupalalle. Minna-ystävä lähti siitä sitten töihinsä ja mie jäin sinne hotelliin vielä yhdeksi päiväksi ja yöksi IHAN YKSIN! Kävin Jumbossa aikaa kuluttelemassa ja syömässä taasen ravintolassa. Kattelin hotellihuoneessa kaks eri leffaa ja olin vain. Jossain vaiheessa iltapäivällä meinas tulla koti-ikävä ja suru puseroon, mutta se meni sitten onneksi ohi. Vaikka kyllä oli myös hyvä huomata, että parissa päivässä se ikävä iskee, vaikka toisinaan tämä kotielämä on niin piinaavaa ja sietämätöntä (kun on tarpeeksi väsynyt eikä mikään mene niinku ite haluais). Niin se perjantai siitä kului melkein huomaamatta ja lauantaiaamuna mulla oliki sitten lento kotiin. IHANA REISSU.

Nyt on paluu arkeen tapahtunut, tänään oon kaventanu ja lyhentäny parit housut, postittanu muutaman paketin, käyny yhden tunnin palaverin, vieny ja hakenu lapsen hoidosta, hoitanu vakuutusasioita, soitellu parista oudosta laskusta, laittanu ruokaa kiukuttelevalle muksulle ja räkänokkaiselle, kuumeiselle miehelle, pessy pari koneellista pyykkiä jne. jne. Ja kaikki tämä tuntuu niin hirmuisen mukavalle, kun muistaa sen koti-ikävän ja tunteen siitä että "en mie tänne kuulu". Nyt taas jaksaa, pari vuotta Nauru

Siinäpä siis viime aikojen tapahtumia. Yritän nyt olla reipas joku ilta ja siirtää ees jotain kuvia koneelle ja tänne blogiin. Siihen asti heippa!

P.S. Jälleen kerran anteeksi, mutta en jaksa oikolukea, koittakaa kestää!