Oon alkanut henkisesti valmistautua taas heräämään öisin vauvan kans. Meillä onkin jo aika pitkään nukuttu yöt hyvin. Mitä nyt kerran yössä herään nostamaan Paavon viereen, vaikka se kaikkien taiteen sääntöjen vastaista onkin. Oon ajatellut, ettei se mitään haittaa, vaikka poika vieressä nukkuukin, vaikeampaa olis sitä huudattaa omassa sängyssään. Eteenkin, kun vauvan tulo kuitenkin sekoittaa koko paketin, ja luulen, että siinä vaiheessa Paavo olis kuitenkin vaatimassa viereen itteänsä. Opetan sitten yhtä aikaa molemmat omiin sänkyihinsä. Ehkä. Tai voihan olla, että tämä seuraava ei missään tapauksessa halua nukkua vieressä vaan osaa nukkua alusta asti omassa sängyssään. Mutta oli miten oli, vauva kuitenkin herää yöllä syömään, se lienee ihan varmaa ainakin ensimmäisten kuukausien ajan. Joten sitä varten olen ommellut yövarustukseksi tämän:

Eli unipussin (josta muuten taas puuttuu nepit, mie en saa nepitettyä näköjään ennen kuvaamista). Paavon kans meillä ei ollu unipussia käytössä ja jälkeen päin ajateltuna se ois voinu olla toimiva yön rauhoittaja. Meillä oli nimittäin silloin käytössä niitä unihaalareita, ja kun sellaisen kans vaihtaa vaipan niin saattaahan siinä lapselle tulla kylmä. Ja mikäpä oiskan tehokkaampi herättäjä kuin kylmyys.  Tähän tulee helmaan nepit, joten vaipan saa tarvittaessa vaihdettua alakautta ilman, että täytyy riisua koko vauvaa. Ulkopinta on velouria ja sisällä trikoo. Tähän ei periaatteessa tarvi mitään muita vaatteita vaipan lisäksi, mutta tuskin on silti liian kuuma, vaikka jotain laittaiskin.

Tässä vielä lähikuvassa nuo kuosit. Näistäkin iskä sanoi, että on tyttömäiset... Mitä ihmettä!!? Olkoon sitten vaan tyttömäiset, ei se vaikuta pussin toimivuuteen. Tyytyväinen olen lopputulokseen ja siihen, että yleensäkin ehdin ja sain aikaan tämän ommella.

No sitten toinen yöapu:

Vaippoja, joissa on sisäpintana mikrofleece, joka tuntuu kuivalta, vaikka kastuukin. Tässä tein myös hölmöyden eka kerralla, kun käytin pääasiassa harsoja myös öisin ja vaihdoin vaipan pari-kolmekin kertaa yössä. Siksikin ne yöt varmaan oli niin rauhattomia, kun lapsi heräsi (mahdollisesti) myös märkään vaippaan. Joten tällä kertaa yritän tumpata tuollaisen kuivapintaisen vaipan niin täyteen imua, että pärjätään koko yö samalla vaipalla, tai korkeintaan yhdellä vaihdolla.

Vaippojen lisäksi hurautin myös imuja pinon, mutta niitä en jaksanut edes kuvata, kun ovat niin tylsän näköisiä. Vanhoista pyyhkeistä ja lakanoista leikkelin ja sitten vaan saumurilla surruutin reunat. Eiköhän me näillä nyt vähän aikaa pärjätä. Tosin näitä yövaippoja saan sitten ommella lisää, kun nämä s-kokoiset jää pieneksi, mutta kyllä nämä nyt pari kuukautta ainakin menee.