Edes kuvia en ole jaksanut/ehtinyt ladata koneelle, joten vielä ette näe kuka tämän sekasotkun oikein toi tullessaan :) Tosin siihen on osallisena myös uhmaikäinen ja mustasukkainen 2,5-vuotias sekä iskä, joka on vappuun saakka joka päivä yötä päivää töissä. Lisäksi tämä pienimmäinen on sangen kovaääninen ja vahvistelee äänijänteitään aamuisin, päivisin, iltaisin ja öisin.

Kuitenkaan en vaihtaisi mitään pois eikä harmita yhtään. Elämä otetaan vastaan sellaisena kuin se tulee. Päivä kerrallaan mennään ja tänään on tällainen parempi päivä, kun on ehtinyt jopa tietokoneen avata :) Jonain toisenä yhtä hyvänä päivänä käyn laittamassa tänne kuviakin tulokkaasta, mutta se hetki ei ole nyt, sillä vaunuista kuuluu parkua....

*muoks*

Koska kaveri ei herännytkään ja isoveli halusi kattoa koneelta kuvia, niin tässä ne sitten on molemmat:

Tästä tuli tällainen retrohenkinen, vaikka en sitä kangaspakasta osannut vielä nähdä. Mutta sitten valmis tuotos oli aika retro, ja minusta tosi ihana, oon varsin tyytyväinen.

Hihan mittaa vähän lyhensin ja lisäsin tuollaisen pitkän resorin, joka on viskoosielastaania. Kauluksessa samaa kangasta kaitaleena. Helmaan lisäsin vähän mittaa edelliseen verrattuna.

Tämän kankaan kans olis voinut laittaa resoriksi myös pinkkiä, valkoista, keltaista tai turkoosia, niitä kaikkia tuosta kukkamerestä löytyy. Paidan ilme ois varmaan kovin erilainen, jos violetin sijaan ois laittanut vaikka sitä turkoosia. Yhtä kaikki, tyytyväinen.

Tämä pusero pääsi sitten mukaan myös tänään pakkaamaani sairaalakassiin, jonka viimein sain siis laitettua ovisuuhun odottamaan. Johan olenkin aikonut laittaa sen jo ainakin kolme viikkoa... mutta mitä sitä turhaa hätäilemään  Eihän laskettu aika ollut vasta kuin eilen! Tänään Paavo meni mummilaan kylään ja mie arvoin itekseni, että ompelenko jotain lisää vai touhuanko muuta. Ja päätin hoitaa laukun pakkaamisen (sekä itelle että vauvalle) ensin alta pois. Ja sitten tein tilaa vauvan vaipoille ja muille tärkeille vessaan, ettei niitä tarvi joka kerta juosta makuuhuoneesta yläkerrasta saakka. Lisäksi kaivoin varastosta myös turvakaukalon ja siihen kaikki pehmusteet ja jalustan. Sitten kun vielä Heli pyörähti kylässä päivällä niin ompelut unohtuivat tältä päivältä, nyt en enää viitsi alkaa, kun kohta se poika kuitenkin kotiutuu ja haluaa sitten äitin huomion oltuaan poissa koko päivän.

Eikä mulla kovin tähdellisiä ompeluja olekaan mielessä. Tai ne tärkeimmät on tullut tehtyä, mutta ainahan sitä jotain voi keksiä lisää. Vauvalle vois tehdä niitä bodeja ja potkareita, ehkä villakuoriakin, ja Paavolle yöppärin ja paitoja ja housuja, ja oikeastaan itelle vaikka pari venyvää, paukkuvaa hametta sille ajalle, kun vielä omat vanhat ei mahdu päälle. Mulla on yks oikein mukavan mallinen trikoohame, mutta vähän kulahtanut jo, siitä vois ottaa mallia... Että ois tuota tekemistä sitten kuitenkin.  Toisaalta, kovin suuria ei kannattane aloittaa, sen verta erikoista paineen tunnetta on ollut eilisestä lähtien, että ei tässä varmaan ihan hirveän kauaa enää ihmetellä kotosalla... *toiveajattelua*

Mutta niitä mekkoja:

Imetysmekko velourista. Ihanan pehmeä ja aivan varmasi myös lämmin, vaikka onkin lyhythihainen. Onneton vain menin ja leikkasin kankaan vinoon (typerys!!) ja se pikkuisen kiertää, mutta ei sitä onneksi päällepuettuna huomannut. Tässä on sama kaava kuin aikaisemmassa imetysyöpaidassa.

Nyt tein sitten tämän näköisen aukon imettämistä varten. En osaa vielä sanoa, toimiiko paremmin vain huonommin kuin aikasempi kokeilu. Näin paksussa kankaassa tämä menee, mutta jos olis ohuempi tuo pääliluukun kangas niin tämä mahtais näkyä päälle päin rumasti. Luulen. Tästä jäi sitten sopiva palanen jäljelle, joista on tehty edellisen postauksen vaipat. Tämä siis valmistui ensin, vaikka laitan nämä tänne näin päin.

Seuraavana sama malli viskoosielastaanista:

Tämä turkoosin ja pinkin yhdistelmä on ollut mielessä jo kauan, piti tehdä alunperin ihan tavallinen mekko näissä väreissä, mutta tuli sitten imetykseen tarkoitettu. Kangas on aivan superlaskeutuvaa, todella ihanaa päällä. Tykkään :) Huomaattehan kuvassa vasemmalla, kuinka pikkuiset sormet syyhyää päästä nappaamaan noista kukkasista kiinni  

Aluksi ajattelin maalata kangasväreillä jotain tribaalijuttua tähän, mutta en ollutkaan aivan varma, miten Donnon värit käyttäytyy viskoosilla. Jos joku tietää, niin saa kertoa :) Sitten tutkiskelin varastoja ja päädyin tällaisiin koristuksiin. Nuo kukkaset on väsätty yksistä vanhoista legginsseistä, turkoosia silkkinauhaa oli ostettuna metrin pätkä johonkin mihin lie ja nappeja tietysti löytyy monenlaisia. Kirjailulanka olis saanut olla kirkkaampaa pinkkiä, mutta toisaalta tuo kauluksen resori on myös tuollaista haaleanvaaleanpunaista, niin ehkä tämä on parempi näin.

Ja taas ihan hivenen erimuotoinen aukko. Toivottavasti näistä edes joku toimii...

Ja siltä varalta, ettei toimikaan, tein myös vaakaluukkupaidan.

Tästä nyt ainakin mahtuu rinta ulos ja saa imetettyä. Ja kuitenkin tuo luukku on suojana, ettei tarvi olla koko rinta paljaana. 

Tässä meni kauluksen peitetikki aivan kohdalleen, saan olla tyytyväinen. Ei se kone ole ollenkaan huono, tarvii vain harjoitusta. Kangas on muuten Eurokankaan Nansoja, varmaan aika moni tunnistaakin.

Tässä vielä koko kuva ryppyisestä paidasta  Mutta vaikka se kuvassa onkin ryppyinen, niin kyllä sitä kelpaa silti pitää. Molemmat kaavat on muuten itse muokattu ihan peruspaitojen kaavoista. Kumpikin on alunperin SK:sta, mutta kumpaakin olen pidentänyt, leventänyt, halkaissut keskeltä, muuttanut kauluksen ja muokannut hihoja, joten alkuperäisestä kaavasta ei ole oikein mitään jäljellä.

Ja sitten vielä, koska tein lyhythihaisia mekkoja ja on kuitenkin vielä talvi, tein myös hihat.

Malli on uusimmasta Novitasta ja lankana ohjeenmukaista Nalle aloeveraa, jota sain kerän joululahjaksi ihanalta Minnalta. Tästä tuli ihmeen hyvä, yleensä tällaiset bolerot ja hihattimet ei istu minun päälle yhtään. Joten seuraava onkin jo puikoilla, nyt Rose mohairista hieman ohjetta muokaten. Tässäpä näette myös tämän valtaisan mahan, josta pääsen vimeistään kahden ja puolen viikon päästä eroon (jos siis menee kaksi viikkoa yliajalle). Ja näette myös kuinka värittömäksi ja väsyneeksi tämän raahaaminen vetää

Mukavaa keskiviikon jatkoa!

P.S. Käy kattoon muutaman päivän takainen postaus saumuriongelmista, ja jätä kommentteihin ohjetta, jos ongelma on sulle tuttu... vielä en oo saanu asiaan yhtään apuja!

Eli unipussin (josta muuten taas puuttuu nepit, mie en saa nepitettyä näköjään ennen kuvaamista). Paavon kans meillä ei ollu unipussia käytössä ja jälkeen päin ajateltuna se ois voinu olla toimiva yön rauhoittaja. Meillä oli nimittäin silloin käytössä niitä unihaalareita, ja kun sellaisen kans vaihtaa vaipan niin saattaahan siinä lapselle tulla kylmä. Ja mikäpä oiskan tehokkaampi herättäjä kuin kylmyys.  Tähän tulee helmaan nepit, joten vaipan saa tarvittaessa vaihdettua alakautta ilman, että täytyy riisua koko vauvaa. Ulkopinta on velouria ja sisällä trikoo. Tähän ei periaatteessa tarvi mitään muita vaatteita vaipan lisäksi, mutta tuskin on silti liian kuuma, vaikka jotain laittaiskin.

Tässä vielä lähikuvassa nuo kuosit. Näistäkin iskä sanoi, että on tyttömäiset... Mitä ihmettä!!? Olkoon sitten vaan tyttömäiset, ei se vaikuta pussin toimivuuteen. Tyytyväinen olen lopputulokseen ja siihen, että yleensäkin ehdin ja sain aikaan tämän ommella.

No sitten toinen yöapu:

Vaippoja, joissa on sisäpintana mikrofleece, joka tuntuu kuivalta, vaikka kastuukin. Tässä tein myös hölmöyden eka kerralla, kun käytin pääasiassa harsoja myös öisin ja vaihdoin vaipan pari-kolmekin kertaa yössä. Siksikin ne yöt varmaan oli niin rauhattomia, kun lapsi heräsi (mahdollisesti) myös märkään vaippaan. Joten tällä kertaa yritän tumpata tuollaisen kuivapintaisen vaipan niin täyteen imua, että pärjätään koko yö samalla vaipalla, tai korkeintaan yhdellä vaihdolla.

Vaippojen lisäksi hurautin myös imuja pinon, mutta niitä en jaksanut edes kuvata, kun ovat niin tylsän näköisiä. Vanhoista pyyhkeistä ja lakanoista leikkelin ja sitten vaan saumurilla surruutin reunat. Eiköhän me näillä nyt vähän aikaa pärjätä. Tosin näitä yövaippoja saan sitten ommella lisää, kun nämä s-kokoiset jää pieneksi, mutta kyllä nämä nyt pari kuukautta ainakin menee.

Täysin peruspaita Paavolle:

Poika oli niin iloinen paidastaan, että vaikka äiti tarkoitti vain sovittaa niin lapsi ei enää halunnujt paitaa riisua. Ei edes illalla vaan nukkumaan mentiin samalla paidalla. Niinpä tämä on sitten saatu riisuttua vasta, kun tuli pesun aika. Ja sitten se onkin suoraan kuivurista ryppyisenä. Koko on 98cm, enkä ole enää ihan varma, mistä otin kaavan, kun siitä on niin kauan, kun olen sen piirtänyt. Jostain Ottobresta taitaa olla muokattu.

Kauluksen tein tuollaisella t-paitakaitaleella enkä kanttaamalla niin kuin useimmiten. Tämä oli helppo ja hyvä, teen varmasti jatkossakin näitä. Pääsin viimein tyypittelemään myös peitetikkikoneella ja tässä työssä olin sitä mieltä, että se on aivan korvaamaton ja ihana masiina (tämä vähän muuttui sitten seuraavissa töissä).

Tässä näkyy helman peitetikkiä, joka meni niin nätisti suoraan. Kuvittelin, että peitetikkaaminen on aivan lasten leikkiä.. heh.

Ja tässä sitten heti seuraava työ, joka osoitti, ettei se peitetikkaaminen niin leikkiä olekaan. Tai ilmeisesti on niin, että mitä enemmän kaarretta on niin sen hankalampaa on saada tikki kulkemaan suoraan. Tästä bodysta tuli aivan vitsi, ja olenkin oikein tyytyväinen päätökseeni tehdä ensin itelle harjoituskappaleita ennen kuin alan käyttää peitetikkikonetta tilaustöissä.

Meni tässäkin bodyssa sentään jossain kohdassa tikit suoraankin, ainakin melkein.

Tässä sitten valmiit bodyt, tai itse asiassa nepit puuttuu vielä, mutta muuten valmiit. Tämä vaaleanpunaisella kantattu on kuulemma tyttöjen vaate,(meidän isin mielestä)  joten sen saa sitten joku toinen vauva, jos meille ei tyttöä tule. Viimeistään kolmen viikon päästä se tiedetään  Vaikka mie kyllä voisin tuon pojallekin pukea, keltaista ja vaaleansinistähän siinä on vaikka kuinka paljon.

Sitten vielä itelle imetysyöpaita:

Tämän kans en yhtään jaksanu kohdistaa raitoja ja helmakin meni aivan vinksin vonksin, mutta tarkoituksena olikin kehitellä tuota imetysominaisuutta. Ja kun vaarana oli, että tulee aivan susi, niin en viitsinyt tuhlata aikaa kohdistelemiseen.

Tässä näkyy tuo imetysaukko. Aikasemmin olen tehny niitä vaakaluukkupaitoja, jotka on siis kokonaan keskeltä halki. No niissä on vähän ongelmana se, että luukku alkaa helposti roikkua eikä pysy kunnolla ylhäällä ilman asettelua. Ja sitten taas vastaavasti, jos laittaa napakan kuminauhan, niin se voi painaa rintaa niin, että aiheuttaa pahimmillaan tukoksen. Joten nyt yritän kehitellä jotain parempaa. Tässä on siis alla ihan kokonainen etukappale, johon on tehty poikkisauma rinnan kohdalle ja siihen jätetty tuollaiset aukot, ja siihen sitten päälle tuo yläkappale, jota nostamalla aukko tulee esille. En vielä osaa sanoa, miten tämä toimii. Seuraavaan ajattelin kokeilla pystysuoraa aukkoa, joka saattais pysyä paikoillaan vielä tätä paremmin. Tämä aukko on ehkä kuitenki pikkuisen pieni, en tiiä. Pääasia on kuitenkin, ettei tarvi kulkea koko rinta paljaana ja kiskoa tissiä esille kaula-aukosta. Se oli minusta ensimmäisen lapsen kans tosi ärsyttävää. Toiveena siis on, että ehtisin vielä tehdä muutaman imetyspaidan ennen kuin varsinainen imettäminen alkaa :)

Ja vielä viimesenä sukat ja lapaset Paavolle, jotka on tosin olleet jo viikkoja käytössä, mutta laitanpa nyt kuitenki niistäki kuvat tähän, kun viimein sain ne otettua.

Kuvausassari kävi nappaamassa toisen lapasen, mutta kyllä tästä näkee, että ihan perusjutut on nämäkin. Lanka seiskaveikkaa, joka taitaa olla alunperin hankittu johonki Jussi-paitaan tms. Hyvin toimivat, ei palele varpaita eikä sormia. Tähän settiin tein kaulurinkin, mutta sitä ei löytynyt tähän hätään, missä lienee piilossa.

Tässäpä tätä taas tulikin. Muutakin asiaa olis, mutta katotaan toisena päivänä. Viime viikon mulla oli ääni poissa kurkkukivun vuoksi, alkuviikolla Paavo oksensi ja nyt meillä räkä vuotaa kaikilla ja mulla lienee menossa poskionteloon, kun viime yönä särki poskea niin, etten meinannut saada nukuttua. Joten nyt yritämme keskittyä paranemiseen ennen kuin pieni muuttaa meille. Joten parantavia energioita saa lähettää tänne meille päin

Eli ongelmana on, että vasen neulalanka ei ota saumaan kiinni vaan jää suorana roikkumaan. Tässä oon katkaissut langan, kun huomasin, että taas se tekee näin. Sitten se kohta saattaa taas tarttua saumaan mukaan ja tehdä ihan normaalia jälkeä. Ensin luuluin, että tämä ilmenee vain kaarteissa (liivinsuojia ei saanut tehtyä alkuunkaan), mutta tässä on ihan suora sauma kyseessä, joten ei liitykään kaartamiseen.

Tässä sama sauma toiselta puolelta. Jos tämä ei näytä kenellekään tutulta niin kaiketi kone lähtee sitten huoltoon. Sinne kun vain on matkaa niin haluan kokeilla kaikki kotikonstit ensin.

Ihan ekana tilauksesta tehty slipoveri, josta nappasin pikaisesti kuvan, kun olin jo takki päällä lähdössä viemään neuletta tilaajalle. Lanka on tilaajan omien koirien karvasta kehrättyä samojedinkarvalankaa, ja oli muuten aika pölisevää. Tilaus kuului "slipoveri hoikalle kolmivuotiaalle pojalle". Ei muita ohjeita. Keksin sitten tehdä tällaisen jussi-paitaa mukailevan kuvion, joka muodostuu tuplahelmineuleesta ja nurjista raidoista. Ikävä kyllä, kuva onnistui aika huonosti, eikä sitä saanut edes muokattua (ainakaan minun taidoilla) tämän paremmaksi.

Sitten valmistui kokonainen villapuku sukkineen ja pipoineen viiden kuukauden ikäiselle tytölle. Lankana on Novitan Woolia ja ohjeet on omasta päästä, paitsi lakki, jonka ohjeen otin muutaman vuoden vanhasta Kotiliedestä. Tein puvusta tarkoituksella reilun kokoisen, että menee varmasti koko talven ja ehkä vielä syksylläkin.

Tässäkään tilauksessa ei annettu sen kummempia ohjeita, mutta koska tiesin tilaajan itse pitävän palmikoista niin tein sitten niitä. Ja itse vauvan nimi on Minttu, joten sen mukaan nappien väri.

No sitten, viimeisenä mutta ei lainkaan vähäisinpänä vaan oikeastaan kaikkien aikojen vaativinpana työnä Vanhojen puku. Neitokainen itse halusi tällaisen "rynkkyhelman" ja avoinaisen yläosan. Alunperin puhe oli punaisesta puvusta, mutta minusta tämä ruskea morsiussatiini on uskomattoman kaunista. Alkujaan oli tarkoitus myös koristella yläosaa jonkinlaisilla timanteilla tai muilla koruilla, mutta tykkäsimme, että yksinkertainen satiininauha helmikoristeilla sopi tähän kuin valettu. Kaavaa ei ollut, tai oli yksi korsettimainen toppi, josta otin vähän osviittaa, mutta muutoksia tuli roimasti. Hameen piirsin sitten vain yläosan kaavaan sopivaksi. Ja tässä tuloksia:

Taustalla "hieman" sotkuinen työhuone, joka osottautui aivan liian pieneksi näin vaativia töitä varten. Jos aion ommella tämän tason juttuja, niin kunnollinen työhuone (kodin ulkopuolelta) on löydyttävä. Onneksi se on vasta parin vuoden päästä ajankohtainen asia, nyt keskityn vain lisääntymään

Jos olisin saanut päättää, olisin ehkä tehnyt halterneck-yläosan tai leveämmät olkaimet. Mutta koska neiti itse tykkäsi tästä mallista, niin tällainen tehtiin.

Luonnonvalkoista satiininauhaa ketjupistoin ja helmin kirjottuna. Yksinkertainen ja minusta varsin kaunis.

Helmaan laitoin noin 30cm ylimääräistä pituutta, jota sitten kerättiin tuollaisiin rynkkyihin ja koristeeksi päälle laitettiin helmiä. Aika monta kertaa sain tehdä uudestaan ja uudestaan ennen kuin helma oli joka puolelta yhtä pitkä. Eihän mulla tietenkään mitään ohjetta tähänkään ollut, vaan ihan yrityksen ja erehdyksen kautta mentiin. Helmapäärmeen ompelin piilopistoilla käsin, ja siihen meni kuulkaa viis tuntia!!! Oli helmalla vähän mittaa :) Alla on tyllistä alushame, joka kohottaa helmaa hieman, mutta ei liikaa.

Postaan sitten parempia kuvia, kun varsinaiset tanssit on ja neitonen on käynyt kampaajan ja meikkaajat ja muut. En vain uskaltanut jättää kuvaamista kokonaan sinne varsinaiselle juhlapäivälle, jos vaikka sattuukin, että olen juuri toisaalla jakautumassa enkä pääsekään kuvaamaan tansseja. Yhtä kaikki, oon tyytyväinen ja mielestäni puku on onnistunut. Ainahan omissaan itse näkee parannettavaa, mutta ensimmäiseksi näin vaativaksi työksi tämä onnistui varsin hyvin.

Sainpas viimein postattua edes jotain. On tuossa muitakin valmistuneita odottamassa kuvaamista, mutta en nyt jaksa kaikkea kerralla. Ihmeen kauan tähän saa aina suttaantumaan aikaa. Onneksi tuolla Täydellisissä naisissa näytti olevan joku "täytejakso" niin ei haitannut vaikka meni sen kanssa vähän päällekkäin tämä kirjoittaminen. Jälleen kerran totean, että en jaksa oikolukea, joten anteeksi kaikki virheet :)

Joten, paljon kankaita (ja muutakin) 15% alennuksessa, käy vilkasemassa tästä  Loppukuun jälkeen tämä sitten viettää äitiyslomaa ja vanhempainvapaata ja hoitovapaata, varmaankin parisen vuotta ainakin...

Tässä pari kappaletta pienen vauvan makuupusseja. Kaava omalla kädellä piirretty. Ajattelin, että kävelemätön ei tarvi vielä lahkeita ja tuollainen pussimalli on lämpimämpi, kun jalat on toistensa vieressä. Kankaat näihin omista varastoista, Hilcoa.

Päälikangas on villasekoite, jossa on villaa ja muistaakseni akryylia, vuorina tekoturkista. Kiinnitys nepeillä. Toiseen tuli hihansuihin puuvillaresori, toiseen tuota samaa turkista kuin vuori. Kiinnitys nepeillä ja hiippahuppu.

Ensimmäisen pussin oltua "valmis" tajusin, että eihän tällainen toimi, ellei tee aukkoa turvavöitä varten. Joten tein sekä eteen että taakse tällaisen megasuuren napinläven ja sitten läpän päälle, ettei pääse kylmä puhaltamaan sisälle kuitenkaan. Melkein toivon, että näitä jäis edes yks myymättä, että saisin senkin omalle vauvalle kevääksi käyttöön :) Surkeaa yrittäjyyttä tällainen ajattelu

No sitten, samoista kankaista hattuja:

Tällaista mallia olen nähnyt monessa paikassa, mutta tämä kaava on silti ihan omalla kädellä piirrelty. Koot on noin 0-1 -vuotiaalle, noin 2-3 -vuotiaalle, ja sitten noin 4-6 -vuotiaalle. Kokojahan on niin hirveän vaikea sanoa, kun kaikki lapset on niin eri kokoisia. Kaikki hatut ovat vähän erilaisia, jossain on villaa alakappaleen vuorina, toisessa taas tuota karvaa. Myös kiinnitysnauhat poikkeaa toisistaan. Uniikkeja siis kaikki!

Tätä isointa koko täytyy vähän vielä muokata, kun jäi suhteessa matalammaksi kuin kaksi muuta. En ole vielä saanut kokeiltua tätä kenekään lapsosen päähän, että näkisin sopiiko tämä kyseinen kappale kenellekään vai meneenkö aivan hukkaversioksi. Ei siinä tosin ole kyse kuin ehkä sentistä tai kahdesta, että kyllä tämä varmasti jollekin sopii.

Tässä tuo keskikoko Paavolla, joka oli kyllä taas aika levoton kuvattava. En saanu solmittua nauhoja tai aseteltua muutenkaan, hattu on siis vain heitetty päähän. Mutta kyllä tästä näkee, miten se istuu. Ite ainaki olen tyytyväinen tähän. Suojaa niskaa hyvin ja on otsaltaki sopiva, ettei liian korkealla tai liian matalalla.

No sitten vielä tähän samaan syssyyn lykkään nämä huopatossut:

Näiden ohje on ollut jossain Novitan lehdessä siellä lukijoiden palstalla tms. En löytäny sitä lehteä, ja tein tossut sitten omasta päästä mielikuvan perusteella. Varret on Nallea ja tossuosat tietysti Huopasta. Vähän jäi suuaukot löysiksi ja seuraaviin ajattelinki kokeilla käänteistä järjestystä eli alottaa pohjasta ja päätellä suuaukolla, jospa siitä tulis sitten vähän napakampi. Muutama pari ois tuossa jo pesua odottamassa, katotaan auttaako tämä kikka. Minusta nämä on sellasella "kävelemättömällä" mukavat, kun on helppo pukea, mahtuu sukkia alle ja on paljon lämpimämmät kuin esim. äitiyspakkauksen tossut. Ulkona vaunuissa nukkujalle ihan pop.  

Ohhoh, kello on edennyt kohta puolitoista tuntia siitä, kun tänne vuodatukseen tulin. Tämäki on kyllä aikaa vievä harrastus :D Mutta silti niin mahdottoman mukava. Palataan taas, toivottavasti vielä tämän vuoden puolella

Tässäpä siis kaksi paria villapotkareita, noin 60 senttisiä. Materiaali on Myllymuksujen merinovillaa, josta joskus viime keväänä tein tämän vauvan äidille tunikan ja nyt sitten hyödynsimme loput kankaat housuiksi. Kaava on jostain 80-luvun käsityölehdestä, paitsi että levensin yläosasta muutaman sentin ja korotin takaosaa myös, että vaippa mahtuu hyvin kyytiin.

Kaksinkertaisen haaraosan ansiosta nämä ovat myös vaippahousut eli riittää kun laittaa sisävaipan ja heittää nämä siihen päälle. Näppärät minusta, voisin omalle tulokkaalla haluta samanlaisia, kunhan löytyis aikaa tehdä...

Laitoin näihin nappikuminauhan, kun nuo vauvat on niin eri kokoisia ja muotoisia, enkä ole vielä tätä kyseistää vauvaa edes tavannut. Toivottavasti tämä toimii kaikin puolin. Ensin kyllä mietin, että painaako tuo nappi vauvaa, joka yleensä pötköttelee selällään, mutta sitten kuitenki ajattelin, että jospa se jäis vaipan alle eikä pääsis painamaan.

Samaan pakettiin meni sitten myös tämä muotoonommeltu villakuori. Sisällä samaa merinoa kuin potkareissa ja ulkopuolella omista varastoista Hilcon 100% villaa, joka on aivan unelman pehmeää. Uskon, että vauvan iho vois kestää tätä ruskeaakin villaa, vaikkei se merinoa olekaan. Aion kokeilla omalleni :)