... sunnuntaiaamut, kun pieni ihminen käpertyy syliin ja pitää kaulasta kiinni. Kun ei ole kiire minnekään vaan voidaan olla pyjamissa vaikka koko päivä. Kun on oma ihana, hieman sekainen mutta niin viihtyisä koti. Kun jaksaa herätä niin aikaisin, että on koko päivä aikaa touhuilla tai olla touhuilematta. Kun ei ole lauantai-illan jäljiltä paha olo eikä muisti mennyt (sitäkin kun ennen tapahtui). Kun voi katsella ikkunasta maalaismaisemaa ja nauttia rauhasta. Kun kaikki on vaan niin mahdottoman hyvin!