Huovutus on jotenki jääny multa aina väliin. Se on niin hirmuisen arvostettua, että olen ajatellu sen olevan myös kamalan vaikeaa ja työlästä. No, piti sitä kuitenki sitten kokeilla, Helin innoittamana, se kun on huovutellut useammankin taulun viimesen vuoden aikana ja sillä sattu olemaan tuota villaaki iso säkillinen. Halusin olohuoneen auringonkeltaiselle seinälle jotain... Tällaista siitä tuli.

Vielähän tästä puuttuu se, millä tämä seinälle ripustetaan. Ajattelin laittaa oksankänkkyrän hahtuvalangalla sekä ala- että yläreunaan ja ripustaa siitä sitten. Kuva on märkähuovutettu paitsi lehdet neulahuovutettu ja marjat tehty villalangasta solmupistoilla päälle. Aivan hauskaa hommaa oli, mutta ehkä en päässyt perille huovuttamisen saloista, kun mulle jäi sellainen olo, ettei se nyt mitään erityistaitoja vaativaa hommaa kuitenkaan ollut. Minusta haastavampaa on tehdä vaikka kuvioneulepusero tai vuorillinen vaate kuin tämä. Tokihan taitavimmat huovutustyöt on paljon paljon hienompia ja yksityiskohtaisempia kuin tämä, mutta uskon, että niihinkin tarvitaan eniten vain hermoja ja aikaa... No, niin toisaalta kaikkiin käsitöihin. Enivei, ei ehkä pitkän päälle minun juttu, vaikka lopputulos onki tyydyttävä.

No sitten, oon mie muutaki värkkäilly syysiltojen kuluksi. Nimittäin yks ystävä toivoi verhoja, joihin tulisi keskelle reiät ja niihin virkattuja pitsilappuja. Laskin, että lappusia tarvitaan yhteensä 16 kappaletta ja tässä niistä on pinossa osa

Muutamaa uupuu vielä, mutta voiton puolella virkkuun suhteen. Onhan siinä vielä oma työnsä kun päättelee nämä, pingottaa ja lopulta ompelee paikoilleen, varmaankin käsin. Jos ei olis ollu ystävä vaan tavan asiakas kuka näitä halus, olisin tainnut sanoa ettei onnistu. Tulis nimittäin aika kalliit verhot, jos perisin ihan oikean tuntipalkan jokaisesta tunnista, jonka näihin käytän  Kuvio oli joku ananas-juttu nimeltään ja lanka Novitan Kotiväkeä.

Vielä, yritin kaupasta löytää lapselle lapaset, jotka sopii kurakintaiden alle. Ei löytyny muuta ku hanskoja ja ne on vielä vähän hankalat tuollaselle kaks-vuotiaalle. Huitasin sitten yks ilta tällaset tuossa pitsilappujen virkkuun ohessa.

Aivan peruslapaset, joita on kuvaa ottaessa jo käytettykin pari päivää. Lanka on Novitan Bambua ja ohje omasta päästä (sen kyllä huomaa). Hyvin ajavat asian, mitä varten ne tehtiin.

Kunhan saan tuon pitsilappu-urakan loppuun, ajattelin neuloa muutaman lakin ja hanskaparin tuonne Helilän hyllyyn näin syksyn kunniaksi. Useampi ale-laarista hamstrattu Teddy-kerä odottaa tätä tarkoitusta varten. Muitakin suunnitelmia olis, mutta eipä niistä vielä sen enempää. Työhommina oon ommellu vaippoja, siteitä, vetoketjuja ja muuta yhtä "kuvauksellista". Toivon, että pääsen lähiaikoina tekemään myös jotain sellaista, mikä olis esittelemisen väärti.

Ai niin, Paavo jatkaa päivähoidossa yhtä reippaana ku alkaessaanki. Nyt siellä ollaan jo ihan kokonaisia päiviä, eikä ole tuntunut pahalta kertaakaan jättää lasta sinne. Päikkärit nukkuu siellä reippaasti ja syö ite ja paljon. Askarteluja ja piirrustuksia on tuotu kotiin. Ja vaikka olin varautunut antamaan extrapaljon huomiota iltaisin, niin eipä ole tarvinnut, poika on ollut hyväntuulinen ja leikkinytki ihan itekseen välillä. Se oli siis tosi kyllästyny kattelemaan minun naamaria joka päivä!!! Mitenköhän sitten keväällä, ku taas saa jäädä kotiin... Hyvin seki silti menee :) Niin, ja kaveri myös puhuu tosi paljon, toistaa kaikuna kaiken, mitä kuulee. Se on tosi hassua. Viime viikolla se myös ilmaisi ite haluavansa mummin luo, meni ovelle, hoki "mummimummi" ja sano mulle "heippa". No, vein sen sitten mummin luo ja lapsi oli tyytyväinen. Ihanaa, mulla on iso ja reipas poika!