Tässä tulee kuvia tämän päivän puuhista, joissa oikeastikin kului ihan koko päivä. Ihan huomaamatta. Tämä oli mielenkiintoisinta ja voimistavinta, mitä olen pitkään aikaan tehnyt. En muista, koska olisin ollut näin hyvissä energioissa :)

Tästä alettiin. Tai no melkein, tuo ympyrä on leikattu jo irti kokonaisesta poronnahkavuodasta. Kuvassa siis vaneerikehikko, nahkaympyrä ja työvälineitä.

Ensin mitattiin kehälle reikien paikat ja sitten porattiin. Varmaan satakunta reikää yhteensä.

Sitten leikattiin nahkavuodasta nauhaa ompelua varten.

Kehät maalattiin poraamisen jälkeen nestemäisellä petsillä (vai mitähän se oli?) Mie älykkö laitoin hienoimman mekkoloisen päälle maalauspuuhiin...

Sitten nahkat liotettiin vedessä ja upotettiin samaan väriliemeen, ku millä kehikot maalattiin. Ville valvoo, että hommat tulee tehtyä oikein :)

Sitten aiemmin leikattu nauha, joka myös liotettiin ja värjättiin, piti kiskomalla venyttää ja hakea liian heikot kohdat. Tuossa siis on nahkanauhaa meidän käsissä, vaikkei sitä näy

Nahan paikalleenompelu unohtui kuvata, tässä tehdään jo "kahvoja". Ompelu oli aikas työlästä, kun jokainen reikä piti tehdä puukolla tai naskalissa erikseen ja neula nahkanauhoineen vetää ensin kehän ja sitten nahan läpi. Tässä pingotetaan siis jo nurjalle puolelle kädensijoja...

...jotka minun rummussa näyttää sitten valmiina tältä.

Ja tässä sitten yhteiskuvassa lopputulos!!!

Tässä samat työt "väärältä puolelta". Kummanki kädensijat muotoutu erilaisiksi. Niinku nuo oikeat puoletki.

Sisko-kulta oli jo etukäteen tutustunu netissä erilaisiin noitarumpusymboleihin ja suunnitellut jo mielessään maalaavansa joitain symmetrisiä kuvioita. Mutta kuinka ollakaan, rumpuun tuliki ihan omia aikojaan tällaisen kuviot. Kuvassa ei myöskään ole mitään usvaa tai savua vaan tuo savu alkoi nahan kuivumisen myötä näyttäytyä rummun pinnalla.

Ja katsokaas, siinähän istuu selvästi pöllö oksalla! On siinä toki paljon muutaki.

Minun rumpuun tuli sitten näkyviin ainaki tällainen voimahahmo, joku keiju tai mikä lie shamaani naamio päässään.

Sulkakuviota myös tuli mulle paljon, intiaanielämästä kai kertoo...

Kettukin tuossa minun mielestä on, tuossa yläreunassa, ja sillä on se sulka päässään.

Ja myös perhosen siipi siinä näyttäsi olevan. Ja myös paljon paljon muuta. Kuvat tulee todennäköisesti myös muuttumaan ajan kans. Ja tulkinnat myös.

Luulin tekeväni perinteisen lappilaisen noitarummun, mutta toisin kävi. Tästä tulikin joku intiaanirumpu, tai keijurumpu. Vielä pitää poronsarvikapulaan huovuttaa pää, jolla on hyvä paukutella. Tämä ei varmasti jää minun viimeiseksi rummuksi, saatanpa joskus tehdä jonkun jopa myytäväksikin asti. Mutta tätä kappaletta en myy, en millään rahalla.

Mutta kuten noista ulkokuvista näkee, oltiin aika ihanissa maisemissa. Ja ihanassa vanhassa pirtissä. Sää vaihteli auringonpaisteesta julmettuun ukkoseen, joten kaikenlaisia luonnonvoimia on tekovaiheessa mukana ollut. Kun rummut oli valmiit, saatiin vielä saunoa vanhassa ulkosaunassa ja pestä oikein kaivovedellä. Aijai, hieno päivä kaikkiaan! Tiiän yhden, joka olis kateellinen, jos tuntis moista alhaista tunnetta