Minun pieni poikavauva on muuttunut aivan yhtäkkiä reippaaksi pojankoltiaiseksi, joka ei muistuta vauvaa enää vaikka kuinka kuvittelis. Vaikka kyllä se edelleen huomiota kaipaa ja syliäki, mutta silti se on jo kovin iso kaveri. Pari viikkoa sitten me alettiin kunnolla pottaharjottelu ja jätettiin vaipat pois kotioloissa, ja oon aivan ihmeissäni, kuinka helposti tämä näyttää käyttävän. Toki vahinkoja sattuu edelleen, mutta useammin pissa tulee pottaan kuin housuihin. Päiväunivaippakin on ollu monena päivänä aivan kuiva. Poika on itekki huomannu, että vaippa ei ole niin mukava ku pikkuhousut ja nyt osaa sanoakki, että "ei vaippaa". Ainoastaan kakka tuottaa vähän ongelmaa, ku se ei halua millään tulla pottaan. Kakat tähdätäänki sitten aina päikkäri- tai yövaippaan. Mutta koska on kulunu vasta pari viikkoa, niin en ole lainkaan huolissani. Kyllä se kakkaki vielä pottaan tiensä löytää. Reipas poika mulla!!

Viime viikolla me käytiin jättämässä päivähoitohakemus kuntaan, josko Paavo aloittais sitten päivähoitouran syksyllä. Sitäki ajatellen tuo vaipattomuus tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. Minusta on alkanu myös vähän tuntumaan, että mie en oikein enää riitä Paavolle, vaan se kaipaa jotain muutaki elämää ja virikettä. Vaika kyllähän me kylästellään ja meillä käy kavereita leikkimässä, että ei me mitenkään yksinäisiä täällä kylän laidalla olla. Mutta on siinä päivähoidossa ideana myös se, että minä pääsen tekemään töitä ihan oikealla lailla. Vuoden verran oon nyt tehny töitä ja hoitanu kotia ja lasta yhtä aikaa, ja se on aikaa työlästä, varsinki henkisesti. Kun koko ajan on joku tilaus tekemättä ja mielessä pyörii, että "pitäis tuoki tehdä ja tämä ommella". Sitten kannan huonoa omatuntoa jokaisesta tauosta, jota en käytä työntekoon. Aina päikkäriaikaan yritän jonku sauman surauttaa ja samalla keittää ruokaa ja viikata pyykkiä. Eihän sellasessa ole pitkän päälle mitään järkeä. Joten jatkossa mulla on säännöllisesti työaikaa joka viikko tietty määrä ja muuna aikana saa tehdä muuta. Kiva juttu! Toivottavasti hoitopaikassa lähtee menemään hyvin. Ei se nimittäin mitenkään helpolta tunnu, vaikka poika jo onkin aika iso ja reipas.

Nyt tänään aion ommella viimein pari vetoketjua ja yhden muun homman, jotka on roikkuneet jo jonkin aikaa. Tilaajat sanoivat, ettei ole kiirettä, joten oon laittanu kaikki muut näiden ohi. Nyt teen nämä pois ja todennäköisesti sitten ens viikosta alkaen pidän lomaa pari viikkoa. Ihan oikeaa lomaa, kaikesta ompelemisesta ja käsityöstä. Tai teen korkeintaan meille itelle jotain. Kerään hetken aikaa voimia ja inspiraatiota, ja sitten alan taas hommiin uudella innolla. Ajatuksia tulevasta on jo mielessä, mutta hetki täytyy vetää happea ennen ku lähtee taas uusiin haasteisiin.