Kerronpa ensin, mikä katastrosfi minua kohtasi. Reilun kolme vuotta hyvin palvellut tietokoneeni sanoi sopimuksen eilen illalla irti!!! Näyttöön tuli vain vikailmoitus, että Windows ei käynnisty, koska jokin osa (jonka nimeä en nyt muista) on viallinen. Koska myös miehelläni on kone, sain googlattua tuon virheilmoituksen ja todettua, että tilanne on toivoton. AARRRGGH!

Onni onnettomuudessa on kuitenkin aina mukana. Tässä tapauksessa niitä on kaksi. Toinen on se, että sattui olemaan tilillä rahaa marssia kauppaan ja ostaa uusi kone, heti tänä aamuna. Toki myös vanhasta saattaa tulla vielä toimiva, mutta koska tuo mieheni rakkine on aika vanha ja sekin on kertaalleen tiltannut täysin, niin päätin, että uudestakaan ei ole haittaa. Ja olenhan verkkokauppias, on mulla pakko olla toimiva kone. Eikö olekin? Onhan? Miten niin internetsuunin ihmeellinen maailma on koukuttanut minut huumeen lailla? Illalla tunsin suurta ahdistusta, kun edes ajattelin olevani nettipimennossa seuraavat... ties kuinka kauan, ainakin päiviä, ehkä viikkoja. Tämä on kotiäidin henkireikä maailmaan, jota ilman happi loppuu, ja hermot myös.

Se toinen onni oli, että äitini mies otti joulukuussa mulle varmuuskopiot kuvista ja yrityksen kansioista. Eli ainoastaan viimeiset neljä kuukautta katosi. Ja vielä elää toivo, että vanhalta koneelta saadaan pelastettua kuvia ja muuta. Niin, juuri muistin, että esim. laskutusohjelma kaikkine asiakastietoineen on siellä vanhalla koneella, VOI P*****! Lisäksi kuvissa on ainakin kahden pienen suloisen kummityttäreni ristiäiskuvat tammikuulta ja kaikki kuvat neljän kuukauden käsityötuotoksista. Niitä kuvia on onneksi myös täällä blogissa ja tuolla Kaupassa, mutta ei niissä enää koko riitä teettää oikeiksi kuviksi. Ajatus oli ollut tehdä noista käsitöistä sellaista kuvakirjaa työkäyttöön.

Kaiken lisäksi tämä uusi ja mahtava Vista ei ole ainakaan vielä ystäväni. Meidän yhteistyö on aika puuroista ja koko päivä on kulunut tässä koneen ääressä äristessä. Toivottavasti tämä tästä lähtee lutviutumaan aikojen kuluessa. Tai sitten minua kohtaa joku oikea onnettomuus, että ymmärrän kuinka typerää on saada tällainen stressi ja murhe yhden typerän tietokoneen vuoksi.

Olen silti saanut jotain myös ommeltua. Tosin tein nämä eilen ennen tätä koneen tilttausoperaatiota. Nämä on suurelta osin tehty kierrätyskankaista, ja mulla OLI kuvat näistä vaatteista ennen purkua ja uudelleenompelua. Oli, ei ole enää.

Velourhaalarit, joissa ulkokangas vanhoista haalistuneista lökäpöksyistä ja yläosan alavarat venähtäneestä t-paidasta. Huomasin kuvatessani, että nepithän puuttuu vielä, mutta olalle tulee siis pinkit nepit. Koko 74cm.

Niissä lököhousuissa oli etureidessä tällainen kuvio, jonka ensin ajattelin irrottaa ja aplikoida johonkin kohtaan, mutta se sattuikin sopimaan tänne olalle takapuolelle ihan suoraan. 

Sitten tällainen pupumekko, jonka turkoosi yläosa on vanhaa mekkoa ja alaosa t-paitaa. Pinkkiä pikeetä oli suikale varastossa. Pienessä henkarissa roikkuessa tästä näkyis, että hihat on puhvit, mutta ku ei mulla ole lastenvaatehenkareita. Täytyy hankkia.

Pinkkiä tikkausta koristeena. Olkasaumoja ei ole vaan etu- ja takakappale menevät toistensa päälle. Saattaa lörpähtää käytössä, kokeillaan.

Helman pupuli on tuettu liimatukikankaalla ja siksakilla tikattu kiinni. Ihan perussetti. Pupun kaavana toimi piparimuotti.

Pupu istuu myös pipossa, jonka pallokangas on vanhaa paitaa (joka oli käyttäjälleen kovin rakas ja siksi siitä jotain haluttiin saada aikaan, vaikka olikin jo aika reikäinen ja hauras) ja sisäpuoli ja itse pupu on samaa mekkoa kuin pupumekossakin. Toinen pipo oli alun pitäen Paavolle, mutta se on aika tiukka, joten meneekin sitten kaksosille, joita lennämme katsomaan jo ylihuomenna!!

Sitten vielä oranssit housut 74 senttisenä. Samalla meiningillä tehty kuin aiemmin postatut Paavon housut, mutta näissä lisänä tuo lahkeen resori. Ajattelin, että se pidentää käyttöikää, kun lahkeet jäävät vähän pussille jos ovat liian pitkät.

Äh, nyt alkaa jo ajatukset sylttäämään. Liian pitkä päivä takana. Toivottavasti huomenna ei ole ihan näin stressaavaa ja paljon asioita yhtä aikaa hoidettavana kuin tänään. Ja ylihuomenna lähdetään jo lomalle, vaikka vain kolmeksi päiväksi, mutta kuitenkin