Tänään en ehtinyt laulattaa koneita lainkaan, (siis ompelukoneita, pyykki- ja tiskikoneita kylläkin) mutta leikkelin kyllä useammatkin kaavat tuossa keittiön pöydän ääressä valmiiksi odottamaan kankaiden silppuamista. Ajattelin tuunailla vähän vanhoja t-paitoja ja muita käytettyjä vaatteita. Niistä tulee ainakin kahdelle prinsessalle mekko ja haalari, ja ihanalle kiukkupoikaselle paitoja. Toisaalta, edelleen ne hulinat on tulossa, että järkevä ku olisin, tekisin vain vaippoja...

Aamupäivällä meillä kävi ihanaisia vieraita, sekä äitin että pojan mielestä. Paavo sai leikkiä Kaapon kanssa ja äiti vuodattaa Minnalle raskasta elämäänsä :) Kiitos seurasta! On se ihmeellistä, miten omaa oloa helpottaa kuulla, että jollain toisella on myös raskasta ja rasittavaa. Ja silti niin onnellista ja oikeaa, ettei mihinkään vaihtais. Ehkä tätä pienen lapsen äitiyttä voikin ymmärtää vain toinen samanmoinen. Että vaikka sanon, että heitän kohta tuon kakaran kinokseen, niin silti tarkoitan, että rakastan tuota kitisijää enemmän ku elämää itseään. Se on ehkä oudointa tässä. Entisessä elämässä, jos jokin raivostutti, sen saatto vain jättää olemaan omaan arvoonsa ja vaikka kävellä pois. Nyt vaikka ärsyttää, pitää silti jaksaa sanoa kahdeksannentoista kerran, että "ei Paavo, hammasharjalla ei saa pestä pottaa". Ja vaikka se ei usko eikä kuuntele ollenkaan, niin silti sen jaksaa ottaa syliin ja supsutella ja kutitella. Välillä tekee hyvää saada vaahdota näitä juttuja jonku toisen kanssa, jonku aikuisen, joka puhuu muutakin ku Teletappia tai Parkua, tai joka makaa sohvalla vaihdellen kanavaa nanosekunnin välein ja vastaa kaikkeen "mmmhh, joo".

Ja tästä aasinsiltaa pitkin tämän päivän toiseen kohokohtaan tuon Minnan ja poikien vierailun lisäksi. Varasin lennot isolle kirkolle. Me mennään toisen Minnan ja lasten (ja lasten isän ja niiden koiran) luo kylään!!! Jee! Keksin tämän eilen, nukuin yön yli harkiten asiaa, mikä ei muuten ole mulle ollenkaan luontaista, ja buukkasin aamupäivällä lennot. Ei me olla ku torstaista sunnuntaihin, mutta se on 100% parempi ku ei mitään. Päästään kattoon kevät-Helsinkiä, kiertämään kirppiksiä ja ehkä kauppoja muutenki, kahvittelemaan ihan oikeaan kahvilaan, ajelemaan bussilla jne. Sunnuntaina me ollaanki aivan valmiita tulemaan sieltä kotiin, ja mie saan taas sanoa, etten muuttais sinne enää ikinä ja että nyt muistan kuinka ihanaa täällä käpykylällä onkaan :D Ja siitä viikon päästä niiden perhe lentää sit meille. Voi onni ja autuus. Ja tämä ilo liittyy juuri tuohon toisen, järkevän aikuisen läsnäoloon. Minusta on NIIIIN mukavaa, ku meillä on joku kylässä. Varsinki näin kevätaikaan, ku olen eräänlainen sesonkileski kolmisen kuukautta ja hoidan käytännössä taloa ja kaikkea yksin.

Ja koska hoidan kaikkea yksin, tuntuu Paavon jo viikon jatkunut kiukuttelu ylivoimaiselta. Käytin poikaa jo lääkärissäki, että oisko korvatulehdus, kun on niin pahantuulinen. Tai välillä ihan iloinen ja leikkii, mutta sekunnin päästä taas kätisee ja märisee. Mutta ei ollu korvissa mitään. Tuleeko sille sitten viimeset poskihampaat? Tai onko sillä joku esiuhma? Ei kai se oikea uhmaikä VIELÄ voi alkaa?? Kaveri heittäytyy huutamaan pienimmästäki ja jos äiti menee vaikka vessaan niin siitä seuraa katastrofi ja lähes maailmanloppu. Ja minä yritän kaikkia temppuja, että mikä auttais. Tänäänki kaveri nukku ihan hyvät, yli kahden tunnin päikkärit ja kuvittelin, että nyt jaksetaan iltaan asti hyvällä tuulella. Eikö mitä, saman tien alko kähinä ja jatku aivan nukahtamiseen saakka. Aika avuttomaksi tunnen itseni. Ja voimattomaksi myös. Huomaan välillä ärtyväni sellasesta, mistä ei tarvis tai mistä en "normaalisti" hermostuis, ja sitten soimaan siitä itteäni. No, onneksi vappu on ihan pian ja sitten meidän perhe saa taas isin takas! Ja onneksi nyt on se Helsingin reissu, mitä odottaa. Kyllä tästä selvitään, niinku aina enneki.   

Hah, tästähän tuli ihan sivuston nimen mukaisesti kunnon vuodatus  Tällainen tekee välillä oikein hyvää! Nyt on parempi mieli laittaa nukkumaan ja toivoa, että huomenna on kitinätön päivä, tai ainaki mulla pitempien hermojen päivä. Öitä!