Mainitsin jo laskiaisena, että en koskaan leivo mitään. En vaan osaa, enkä muka ehdi. Tai en oikeastikaan ehdi, kun pieni poika voi vaatia syliä ihan milloin vaan. Ei voi olla kyynärpäitä myöten taikinassa silloin. Joka tapauksessa poikkesin tavoistani eilen ja leivoin tätä:

Pohjassa on ihan vain vehnäjauhoja, voita, suolaa ja vettä. Täytteenä kinkkua, tuoremozzarellaa, tomaattia, basilikaa, creme bonjourin yrtti-valkosipuli-mössöä, vähän rahkaa eikä muistaakseni muuta. Oli tosi hyvää! Ja myös helppoa. Vaikka poikanen ehtikin käydä pari kertaa roikkumassa lahkeessa, niin sain siitä huolimatta tehtyä piirakan aika kivuttomasti.

Ehkä minua nyt purasee joku leivontakärpänenki ja innostun väsäilemään enemmänki leivonnaisia. Tai sitten en :) Neulominen ja ompeleminen on edelleen ykkösjuttu, mutta puutarha ja keittiö kai yrittää nipistää aikaa niiltä vähemmäksi. Nähtäväksi jää, mitä tästä seuraa. Kohta en saa enää mitään aikaan, kun en osaa päättää mitä näistä kaikista tekemättömistä ryhtyisin tekemään.