Niin kuin otsikosta arvata saattaa, olin tänään kasvohoidossa, ja olipahan ihanaa!! Ompelin tammikuussa ystäväni kaksosille kastemekot ja lasten isä halus minua jotenki ekstrana kiittää. Joten pääsin hemmotteluhoitoon! Ensin vähän epäilin ku menin paikalle, se kosmetologineito vaikutti niin ujolta ja hiljaiselta, että pelkäsin sen olevan myös ujo työssään. Mutta sepäs oliki hyvin määrätietonen ja näppärä tyttö, se ei vain turhia lätissyt. Mikä sekin on oikeastaan kiva, sillä kun harvoin johonki pääsee niin ei ole kiva jos kampaaja/hieroja/kosmetologi jauhaa siinä hoidon aikana säästä ja Salkkareista eikä ole hetkeäkään hiljaa. Joten hyvä tyttö oli tämä!

Keskityin koko tunnin ajan olemaan ajattelematta mitään. Ja se oli tosi vaikeaa! Ajatukset hiipi väkisinkin päähän. Mitä mie sieltä kaupasta haen kunhan täältä lähden? Mitä ompelisin seuraavaksi valmiiksi? Millon ehtisin tehdä sitä ja tätä mitä olen suunnitellu? Montako silmukkaa siihen välipitsiin tarvitaan niihin säärystimiin? Ja aina ku yllätin itteni suunnittelemasta jotain, katkasin ajatuksen ja keskityin taas tyhjentäään päätä. Pitäis ihan todella oppia olemaan läsnä hetkissä. Aamupala unipörröisen pojan kans on suloinen hetki, paitsi jos äiti suunnittelee mielessään lounasta ja päiväunien kahvihetkeä. Ja silloin kahvihetkellä pohtii huomista kyläreissua ja laskujen maksamista. Täytyy todella opetella olemaan vain, ainaki välillä. Kokonaan suunnittelua ei voi heittää, sillä muuten elämästä tulee anarkia. Mutta vähemmälläkin pähkäämisellä ja stressaamisella pärjää.

Tässä vielä kuvissa nuo mekot, joiden ansiosta hemmotteluun tänään pääsin. Oranssikoristeisen helma villakangasta ja yläosa foliopainettua pellavaa. Ruskeanauhainen mekko on thaisilkkinen helmastaan, yläosa samaa materiaalia kuin toisessakin. Thaisilkin ompelin kokonaan käsin, ettei kierrä tai kiristä. Oon ite todella tyytyväinen näihin! Kuvat otettiin vasta juhlien jälkeen, siitä pieni ryppyisyys